— Mi-mi-mihkä mun käsilaukkuni herra prouvaasti on tuasta pöyrältä karonnu? — Siäl'oli Kenoveeva ja — tuahon panin, ja nyt sit'ei oo mihnää!!?
Ja Kareski imehteli jotta:
— Kuka minun kävelykeppini on vieny? — Tuonne nurkkaan sen panin —.
— Tääl'on käyty!! — kiljaasi Pikkusaari ja lähti vähä vinkiää suaraa
Kunnantaloolle kyselemhän jotta:
— Oottako nähny mun käsilaukkuani?
— Sitäkö kirjalaukkuako?
— Sitä justihin!! — hätääli Pikkusaari.
— Oommehan me sen monaasti nähnehet joka miäs. Kukas ei sun laukkuas tuntisi?
— S'oon kuulkaa ny varaastettu oikee kirkon sakastista! Ja Kareksen keppi on viäty…
Siihe tuli jo Eskoolan emäntäki ettimhän isäntäänsä ja koppaansa jotta: