— Hevoonenki on karonnu!
— No mä tykkäsin, jotta sillä Eskoolan hevoosella tuli ajaan jokin herrammoonen miäs tuala Ala-Nurmon tiällä mua vastahan ku mä äsköön tulin — rupes yks isäntä sanomhan.
Silloo soitettihin heti faltesmannille, ja se pani poliisit kallihin ja tiatua levitettihin ympäri koko emäseurakuntaa.
Kellojalla Matti-Koivulahren taloon kohralla se saatihinki sitte kiinni ja tuatihin takaasi kirkolle oikee eri hamppua. Limput ja lihanpalat, Kareksen keppi ja Pikkusaaren laukku saatihin takaasi samoonku Eskoolan hevoone.
Faltesmanni kuulusteli ankarasti poikaa ja poliisit toristivat lujaa.
Mutta se Kauhavan poika tykkäs vai jotta:
— Mä meinasin lähtiä kotia Kauhavalle ku on nii kaunis ilmaki täällä
Lapualla ja halpaa tavaraa n'otta tänne kannattaa tulla toistekki…
Mitäs sille miälettömälle teki? Piti soittaa Kauhavalle jotta:
— Tulkaa hakemhan tämä pois! Se sotkoo kaikkien ihmisten asiat aiva pirinpärin ja viä köyhiltä opettajilta lihanpalat suusta…
Aamulla tuliki sitte velii hakemhan ja kovasti nuhteli, jotteihän se sellaane passaa. Vei asemalle ja käski istua penkillä korjasti sen aikaa ku hän ostaa piletit.
Se hullupoika istuuki ja orotti hyvän aikaa, mutta ku sitä rahaa räknättihin nii kauan, nii lähti pihalle vilvoottelemhan ja huamas siinä Poutun paapan hevoosen ja pitkäloimiset fällyt.