Nyt oli viis vasikan ostajaa yhres. Ne istuu vastapäätä toisiansa ja puhuu paukuttivat n'otta klasit täräji. Välistä ne huutivat toistensa korvahanki, kun ei tahtonu kuulla.
Oli jo reisuusti tulla tappeluki kahren välillä kun molemmat olsivat tahtonhet huutaa yhtaikaa toistensa korvahan.
Mustasaaren asemalla vilkaasi Ähtävän miäs klasista pihalle ja kysääsi jotta:
— Eikös täm’oo ny Mustasaari?
— Ei s’oo vasta ku Tuavila — sanoo toinen, eikä kattonukkaa, hairas vai korvasta kiinni ja rupes huutamhan jotta:
— Kyllä se nii on, jotta ässiiriä täs pitää ruveta laittamhan —
— Mutta eikö täm’oo sitteki Mustasaari? — kysyy jo kolmaski vasikan ostaja. —
— Ei s’oo ku Tuavila!
— Olis se mukavaa, jos me niin fläsäjääsimmä ku akat jotta ajaasimma sivun —
— Ne ässiirilehmät on kuulemma paljon nättyruakaasempiakin ku maatiaaset — —