Sitte se juttu taas repes ja sitä kesti siihe asti ku juna toppas. Ihmiset kokoolivat kimpsunsa ja lähtivät, mutta vasikan ostajat ne istuu ja juttelivat aina vaa.
Viimmee yks vilkaasi ympärillensä jotta:
— Mihkä ne kaikki muut on menny, ku ei tää! oo enää ketää, ja ovekki on auki?
Silloo toisekki rupesivat kattelhon ympärillensä ja viimmee haikaasivat jotta:
— M’oomma Vaasas!
Muut ihmiset oli aikaa jo sitte lähtenhet, ku aseman ovesta astoo viis vankkaa vasikanostajaa peräkanaa silmät pyäriääsnä jotta:
— Tämäpä ny vast'oli tulemus, ku yhtää ei havaattu — —
— Mitäs ny emännille sanothan ku ei ässiirivasikoota saatukaa — huakii toine.
— Sanothan jotta nousivat niin tyyrihiksi, jottei kannattanu huutaa — ehrootteli kolmas.
Nii saivat palata tyhjin toimin iltajunalla takaasi eiväkkä puhunhet enää sanaakaa ässiiristä.