Juttu ylpeydestä turhan taidon ylitse.
Pari penikkaa jaloa, karva-hassut hännättömät, kaksi karhua kesällä toinen toisensa tapaavat.
Yksi aljuna alati oli näistä ollut ennen pesä-pojasta peräti.
Tämä taisi tepastella käyden kahdella jalalla tanssin mukaan tasaisesti.
Röykkä tästä röyhistellen täytti kautta kerskauksen taidon paikan puuttuvaiset. Karhu ylpeillen yleti, kunniata kurkoitteli tähden vierasten tapainsa; karhun tavat taitavammat piti tyhmä tunnotoina, niinkuin moni mieli-puoli hylkää hyvät koto-konstit, hylkää koto-kielensäkin.
Mutt' ei toinengan totellut, tämän pehmeitä puheita; karhun poika karvaisembi avas' kauhean kitansa: Mitäs, mullikka, mutiset isoitellen ilkeästi? kuului korvesta rähinä karhun kielellä kiroillen; mitäs matkahan hyvyyttä olet saattanut su'ulles kautta konsties kotia?
Näytä ensin etusuudes, taitos, tekos toimelliset, joist' on hyödytys hyville taikka parannus pahoille, sitt' en minä siivotoina kiellä kunniaa sinulda. Arvo ombi anomata hyödyttäjällä hyvällä.
Nuorasta.
Harva paha paatunutkin ombi maassa mainittava, joss' ei nuorasta jokainen aina löydä apuansa; tällä kuormat köytetähän, ett'ei hukkahan hajoile; nälkä nuorau pätkäisellä vähennetään vatsassamme kiristettäissä kupeita; tämän kautta tyhmä mieskin, joka tuhlaa tavaransa, pääsee avun anomata pian pitkästä pahasta, kosk' on pannut paulan mutkan kahden kerran kaulahansa.
Tapaus.