Muinen yksin yhtyäni kuljin minä kaiken päivän, kuljin vielä kuutamolla valon kuvan vaikuttaissa; Väsyin viimein kulkemasta, polven näandyivät polulla.
Ehkä oli ensimmäinen kylä suuren Herran Hovi, vaan ei maja matka-miehen, suotiin toki, tulduani, siinä muurien sisällä yksin yötä viipyväni Varrellani väsyneellä.
Mutta, yöllä äkillinen nousi jyty nopeasti, ryty rindani reväisi, minä peljästyin pahasti. Yksi huusi, toinen huokas', kolmas kävi, neljäs konttas', viides hihkui viekastellen.
Mikä ombi tämä meno, mikä merkki mainioille? kysyin minä muutamalda.
Etkös tiedä, tyhmä vieras, oli vastaus vihainen, Mikä hätä herrallamme ombi paljon parkuvalla; Armo ombi aivan sairas. Hovi tundee tämän tuskan, muurit kohta murenevat, vuoret hi'estä hikoovat, kosk' on Herra kontillansa, itse meidän isändämme, valvoissansa vaipan alla Rouvans' kanssa riemuisesti, saanut tikun sormehensa, sängyn tolpasta säröisen.
Heitä Herras helvettihin anna maata matka-miehen, älä perhettä peloita! sanoin minä sadatellen, otin pussin olalleni, kepin nurkasta käteeni, pyrjin pojes pimeällä, virstan varjossa vaelsin ilman kuuta kumppanina, joka jätti matka-miehen.
Tulduani tietä myöden huonon tolpparin tupahan minä vasta levon löysin, maistin unen makeutta siehen saakka suloisesti, että päivä purppuralla punas' porttinsa idässä, rusko valkeneen rupesi — aamu-rusko riemullinen, ehkä oli isändäni aamu-puhtehen alussa, kirves-vartta veistäissänsä, lyönyt reijän reitehensä, luungin telannut terällä.
Viinasta.
Viina, neste voimallinen, pyörryttävä pisarainen, liemi tehty leiväksistä vaikuttaapi väkevästi meissä monella tavalla; yhden tekee terveheksi, toisen runtelee rumasti; viepi mielen miehen päästä, kielen tyhmäksi tekeepi; kehoittaapi riidan kautta ratkaisemaan riidat suuret, tappeluksella toratkin; yllyttääpi ystäväiset riita-miehiksi rumiksi; katkaiseepi kielen paulat, sanat päästää saastaisimmat siivollisuuden siteistä.
Mitata ja määrätöinä viina järjen jähdyttääpi, sorkat saattaapi monelle, muuttaa miehen mullikaksi, ehk' on halpa härjäksikin, hännättömäin hyljättävä, hännallisille häväistys.