— Ylihuomenna minä menen katsomaan Mikkua.
— Ylihuomenna minä menen katsomaan Mikkua, — sanoi hän rukoilevasti aitalle ja juoksi sen kohdalla.
Luhdin seinään paistoi aurinko, se oli hauskalla tuulella.
— Ylihuomenna minä nyt menen katsomaan Mikkua, — sanoi Jukka sille niinkuin uskotulle toverille.
Tupa ei näyttänyt huolivan sitä ei tätä, mutta sanoihan Jukka kuitenkin sillekin. Kaikki näyttivät olevan tyytyväisiä siihen, että Jukka nyt ylihuomenna menee katsomaan Mikkua. — —
Ylihuomen valkeni. Jukka lojuili tavallista kauemmin vuoteella. Mikäpä sinne nyt on kiire, onhan sitä sittenkin päivää. Hän yritti nukkua, painoi silmänsä kiinni ja veti peitteen päänsä ylitse. Mutta kiusallisesti hän vain oli virkeällä tuulella. — Kun ei nukkumisesta tullut mitään, nousi hän viimein ylös. Aurinko paistoi korkealta, isä oli jo mennyt pellolle väen kanssa ja pääskyset lentelivät joen rannalla sinne tänne suurella kiireellä, ihan jokeen lensivät toisinaan. Jukka ei milloinkaan muistanut nähneensä pääskysiä noin veitikkamaisina. Yhtenään täytyi huomauttaa niistä äidille, joka pesi astioita takan ääressä ja komenteli panemaan vaatteita päälle.
— Siinä paitasilla roikottelet iso poika!
— Eihän nyt niin ole kiirettä. — Jukka veti housuja jalkaansa.
— Mutta ihanhan nuo pääskyset ovat hulluja tänään, kun ihan toisiinsa lentävät!
Käsin housuja pidellen juoksi Jukka ikkunalle ja nauroi kovalla äänellä. Naapurin Jassu näkyi tulevan ongelle jokirantaan.