— Rapaa siellä on.
Syntyi taas äänettömyys. Vaari sytytti piippunsa ja asettui istumaan takkakivelle kädet selän takana.
— Söin kylmää piimää ja tuli kuin vilu.
— Kyllä sitä vilu tulee, kun syö kylmää piimää.
Taas oltiin ääneti hetken aikaa. Vaari kopisti porot piipustaan ja pisti piipun housuntaskuun. Vetäen suunsa hyväntahtoiseen hymyyn, hän sanoi:
— Eipä se Kustaa ole joutanutkaan tänne, en muista onko käynyt koskaan.
— En ole tainnut käydä — ja ties oisiko nytkään tullut lähdetyksi, mutta sattui vähän asiaa.
— Jassoo.
— Joo tuota. Mun pitäisi pyytää teitä puhemieheksi.
— Itsellesikö?