— Itselleni.
— Hjassoo! Kustaa aikoo ottaa akan?
— Sellainen se olisi meininki.
— No se onkin oikea meininki! Silloin sitä mies vasta oikein mies onkin, kun sillä on itsellä akka. — Vaari älysi missä ollaan.
— Joo. Niinpä sitä on kuin tuuliajolla, kun ei ole itsellä akkaa. —
Kustaa riemastui vaarin sanoista.
— Niin on, niin on. Noo — sinne pitäisi heti lähteä, vai —?
— Hetihän se olisi meininki. Leena käski tänä iltana tulla.
— Leena?
— Niin, se Tupun Leena se on, jonka kanssa minä tässä meinaisin.
— Vai Tupun Leena! No mutta! Sen sopivampaa akkaa ei Kustaa saisikaan mistään.