— Voi, kun minulla on ruma mies — kun se on Jekku-Kustaa. Jekku se!
Kustaa tiukenti ohjia.
— Tpruu, musta! Mitä sinä sanoit, Leena? Leena ei ollut kuulevinaan.
Kustaa sanoi kovemmin:
— Leena!
— Mitä? — Leena havahtui.
— Sinä nimittelit minua.
— Minäkö? Ee-en.
— Sinä sanoit minua Jekku-Kustaaksi — sanoit jo. — Kustaan ääni oli itkunsekainen.
— Minäkö? Enhän toki!
— Sinä sanoit, että sinulla on ruma mies. Käännytään takaisin.