Kuin äskeistä lausettaan korjatakseen sanoi Miska:
— Se puoli maanviljelyksellä on että siitä kaikki elävät. Niin että se joka sitä harjoittaa, elättää työllään kaikkia muita ihmisiä. — — Taidetaanpa se joskus maailmassa tulla huomaamaankin. Nyt ei sitä huomata.
Sitäkin kuunteli Lauri vain puolella korvalla. Yht'äkkiä hän mietteissään virkkoi:
— Vai niin arvelet, ettet minun sijassani ollen jäisi maanviljelykseen.
— En jäisi. Sinä et ole työmies, vastasi Miska lyhyesti.
Sitä seuranneen äänettömyyden katkaisi maantieltä kuuluva rattaiden jymy.
— Eihän nyt kirkosta jo tulla? huudahti Miska ja katsoi kelloon. — Joo, kello on koht'sillään kaksitoista. Syömään tästä pitää mennä, että ehtii juhlille. Minullakin melkein arkireput yllä.
Pojat nousivat ruumistaan oikoen.
— Tule meidän kautta, niin saadaan mennä yhtä matkaa, sanoi Lauri.
— Eikö sinunkaan tarvitse ennen mennä?