Tuudittava valssin sävel alkoi virrata näyttämöltä.
Lauri seisoi salin oven pielessä. Heti ensi sävelen kaikuessa hän läksi ottamaan Niinilän Annia tanssiin. Pieliskylän opettaja ehti kuitenkin ennen ja vei Annin.
Lauri pyörähti takaisin ja meni ulos. Käväsi katsomassa polkupyöräänsä veräjän vieressä. Takaisin tullessaan hän sattumalta vilkasi vaatesuojaan. Siellä Pieliskylän opettaja juuri auttoi takkia Niinilän Annin päälle.
Lauri tunsi verensä hyytyvän. Jotenkuten tuli hän ravintolaan ja jäi pihalle antavan ikkunan luo seisomaan. Anni tuli juuri sen ikkunan alta ottamaan polkupyöräänsä ja Laurista tuntui siltä kuin horjahtaisi taakse päin.
Opettaja seisoi veräjän luona pyöränsä kanssa ja odotti Annia. Sitten he nousivat kumpikin pyöräinsä satulaan ja ajoivat pois.
Lauri nieleskeli kurkkuun nousevia paloja ja räpytteli sumentuvia silmiään.
Salista tuli ravintolaan kaksi tyttöä toistensa käsikoukussa kiikkuen ja kovaäänisesti nauraen.
Lauri heräsi ja huomasi missä on. Raa'asti hän tappoi sen joka nosteli paloja kurkkuun ja sumua silmiin. Sen sijalle jäävään tyhjyyteen alkoi nousta jotain kylmää ja raakaa, joka ensin hiljemmin mutta vähitellen yltyen kehotteli: kosta, kosta! Veri alkoi kiehua. Kosta! Kosta! jyskytti aivoissa. Kosta, kosta! pursutti sydämessä.
Hurja välke silmissään meni Lauri saliin, otti Saviston Lissun tanssiin ja villillä vauhdilla kiidätteli häntä ympäri salin toisten parien ohitse ja toisia kolhien, näkemättä toisten kummastelevia ja harmistuneita silmäyksiä.
Hän pusersi Lissun kättä. Lissu ei vastannut. Hän kuiskasi Lissulle. Lissu ei vastannut siihenkään. Katseensa vain jäykistyi ja suuntautui sivulle.