Eräänä iltana hän tapasi päiväkirjansa pöytälaatikosta ja alkoi sitä selailla. Oli jo kulunut vuosi siitä kun hän siihen viimeksi kirjoitti.
Vuosi — Mitä se on? Pieni sana vain jolla mitataan aikaa. Vuosi
— Sen voi sanoa niin monella eri tavalla. Ainoastaan vuosi — —
Kokonainen pitkä — pitkä vuosi — — Vuoden pituutta ei määrää ne
päivät mitkä siihen sisältyvät, vaan se mitä näinä päivinä tapahtuu.
Vuosi sitten — —
Silloin hän oli hääsalissa.
Nyt — —
Nyt on hän heitettynä ulkonaiseen pimeyteen jossa on itku ja hammasten kiristys.
Hän käänsi jo kirjoitetun lehden päälle kirjoittamattoman lehden, jätti sen alas kääntyvän sivun valkeaksi ja esille tulevan sivun piirteli mustaksi.
Siitä tuli aikakausien raja, joka väreillään näytti mitä kummallakin puolella on.
Seuraavalle lehdelle hän kirjoitti:
"Elämäni on ajautunut karille ja murskautunut. Olen itkenyt ja huokaillut. Nyt en enää tee sitä. En itke. Mutta en myöskään iloitse. En jaksa tehdä kumpaakaan, en iloita enkä itkeä.