Kerran Pikkuviidan kydössä kaurakuormia tehtäessä isä, kauan sitä aijottuaan, sai kysyneeksi Laurilta:
— Oletko sairas?
— En olekaan, vastasi Lauri töykeästi ja kääntyi pois päin.
Sen jälkeen ei isä enää mitään sellaista häneltä kysellyt.
Jonain päivänä, kun jäivät kahdenkesken tupaan, puhkesi isä äidille sanomaan:
— Mikähän tuon Laurin on tullut kun se on noin alakuloinen?
— Ei ymmärrä, vastasi äiti. On laihtunutkin niin kovin — poika parka.
— Ei se sanonut sairaskaan olevansa.
— Oletko kysynyt? kysäsi äiti puolittain kuin ihmeissään.
— Kysyin. Mutta niin se vain melkein kuin suuttui, puheli isä alakuloisena.