— Vaikka ei siinä itkukaan tainnut kaukana olla, lisäsi heti perään.
Kumpikaan ei saanut vähään aikaan sanotuksi mitään.
— Olisikohan se jonkun tytön takia —? sai äiti vihdoin sanoneeksi.
Sitähän se oli isäkin joskus ajatellut, että mahtaisiko siinä jotain sellaista olla.
Tämän jälkeen teki isän toisinaan mieli kertoa Laurille omasta nuoruudestaan, lohduttaa häntä ja saattaa hänet takaisin elämään. Toisinaan taas teki mieli tiuskaista: "Pane helvettiin tuo mököttämisesi! Vieläpäs kun asiakin!"
Kummastakaan aikomuksesta ei kuitenkaan tullut mitään.
Laurin kuullen, varsinkin kun vieraita sattui olemaan saapuvilla, hän vain jutusteli:
— Ennen Niilosta mies tuli kuin Laurista. Ennen se emännänkin ottaa. Ja sitten Niilon selkään pannaan talo. Me, Lauri, mamma ja minä muutamme syytinkitupaan. Siellä me sitten makailemme selällämme sängyssä ja kattoon syljeskelemme, tai istumme ja ikkunapielestä vahdimme kun Niilo asua rysyyttää. Joskus tulemme lakittapäin portaille riitelemään milloin märistä puista milloin huonoista heinistä. Hehehe! Kyllä Niilo vain tarkenee meidän kanssa? Ja mamma se saa meille röökätä ja rustata — keittää nisukahvit ja ryynipuurot ja jos mitkä sopat ja pallerot.
Tällaisia isä jutteli saadakseen Laurin heräämään ja syrjäsilmällä seurasi mitä ne vaikuttavat. Aluksi näyttikin siltä että hän saavuttaa tarkoituksensa, sillä Lauri suutahti aina kun isä alkoi tällaisia puhua. Mutta sitten hän ei enää näyttänyt välittävän mistään. Veltosti vain hymyili.
Todellisuudessa isä kuitenkin luotti Lauriin enempi kuin Niiloon. Eipä sillä että hän Niiloakaan mistään tahtoi erityisesti moittia. Reipas ja vankka työmies — kun vain on sillä tuulella että ottaa itsestään irti. Mutta sittenkin — Niin mahdoton kylällä hyppäämään, että jos joskus sunnuntaisin tai iltasin tarvitsisi käsiinsä saada niin ei löytäisi, ei vaikka verkolla rupeaisi pyydystämään. Sitten sairastaa "maanantaitautia" joka päivä. — Tiedä, mikä siitä pojasta oikein tulee. Rahaakin siltä kuluu paljoa enemmän kuin Laurilta. Sattuu että ottaa ja vie halkokuorman kaupunkiin ja pitää rahat itse. Tiedä — vaikka menisivät ryyppyrahoina koko halkokuormain hinnat —.