— Mikäs sinusta tulee? iski Niilo vastaan.
Lauri oli lyöty.
"Mikäs sinusta tulee?"
Sitähän hän oli itsekin ajatellut, että mikähän hänestä tulee. Eilenkin siellä Katajiston Maijun luona kun arpakirjalta kyseltiin ja sitten tuli kysymys: "Mihin minulla on taipumuksia"? niin hän jännityksellä odotti mikä vastaus hänelle tulee. Vihdoin tuli hänen vuoronsa heittää noppaa. Hän heitti melkein vapisevin käsin. Noppa osoitti yhdeksää. Vastaus etsittiin ja se kuului: "Tyhjäntoimittajaksi".
Naurettiin, juteltiin ja laskettiin leikkiä. Toiset kenties olivat oikein todenteolla iloisia, mutta hän ei ollut. Teeskenteli vain iloisuutta. Tuo arpakirjan vastaus sai hänen mielensä masentumaan enemmän kuin hän oikeastaan itselleenkään tahtoi tunnustaa.
Tyhjäntoimittaja — — Sitähän hän oli itsekin ajatellut ettei hänestä mitään tule. Ja sitähän ne lukevat hänelle muutkin. Sitähän se isäkin takaa ajaa niillä syytinkitupajutuillaan. Ja Alaniemen Miska silloin sanoi että "sinä et ole työmies".
Mikäs hän sitten on ellei työmies? Herra ei ainakaan. Ehkä jotain työmiehen ja herran väliltä. Siis tyhjäntoimittaja. — Muutahan ei sillä välillä ole, eikä voi olla. — Siis sellainen syytinkipaapan poika, joka haukottelee, ikkunasta pihalle kurkistelee ja vetelehtii eikä ymmärrä kuinka aikaansa tappaisi.
Sellainen elämä tuntui hänestä meikein ilettävältä nyt. Mutta oli hänellä jo ollut sellaisiakin aikoja, jolloin oli ihaillut syytinkipaapan pojan vapaata ja huoletonta elämää. Saa olla ja elää miten vain kulloinkin huvittaa. Mennä talon töihin kun se huvittaa ja olla menemättä kun niin huvittaa. Pakkoa ei mihinkään eikä velvollisuuksia minkäänlaisia — — Sellainen elämä tuntui melkein paratiisielämältä, ja hän toivoi, että kun vain hyvinkin pian pääsisi siitä nauttimaan.
Nyt ei hän ollut sillä tuulella. Nyt olisi hän taas tahtonut tehdä jotain, suorittaa jonkun elämän tehtävän hänkin. Mutta minkä?
Tyhjäntoimittajan — —