Me olemme unhottaneet että ilman varmaa taloudellista pohjaa on korkeampi henkinen sivistys ajan pitkään mahdotonta. Ennemmin tai myöhemmin se lysähtää läjään. Henkinen sivistys ja taloudellinen edistys kuuluvat yhteen niinkuin sielu ja ruumis. Ne kehittyvät rinnakkain. Ja niinkuin sanotaan että terve sielu voi asua vain terveessä ruumiinsa, niin samoin voidaan myöskin sanoa, että oikea henkinen sivistys on mahdollista ainoastaan terveellä taloudellisella pohjalla olevassa kansassa.
Meidän taloudellisen ja samalla myöskin henkisen edistyksemme ja elämämme pohjana on, niinkuin jo olen sanonut, maatalous. Se on kaikkien muiden elinkeinojen äiti. Kun se kestää, niin kaikki kestää, kun se kaatuu niin kaikki kaatuu, mutta myöskin: kun se nousee niin kaikki nousee!
Te täällä olevat olette näinä kolmena päivänä saaneet kuulla miten meidän maatalouttamme voidaan kohottaa. Ja suurin osa teistä on siinä onnellisessa asemassa, että te voitte uhrata voimanne tähän kallisarvoiseen työhön. Kun te nyt jälleen käytte arkitöihinne, niin koettakaa muistella mitä täällä on näinä päivinä sanottu, ja koettakaa panna niitä käytäntöön metsissänne, pelloillanne, niityillänne ja karjakartanoillanne! Hankkikaa lisää tietoja kirjoista ja ammattilehdistä! Nostakaa päänne, herättäkää uupuva elämänuskonne! Ottakaa elämänne ponsilauseeksi se lause, jonka muuan vanhan Kreikan sankariäiti sotaan lähtevälle pojalleen kilpeä antaessaan lausui: "sen kanssa taikka sen päällä", se on, sen kanssa palaa voittajana takaisin, taikka kannettakoon sinut sillä, sankarina kaaduttuasi. Samoin tekin ottakaa maanviljelys siksi Suomiäidin antamaksi kilveksi, jonka kanssa te tahdotte voittaa ja jonka hyväksi — jos niin täytyy käydä — te voitte kuollakin. Ja minä olen vakuutettu että te silloin voitatte!
Ja varsinkin te nuoret nuorukaiset ja nuoret neidot! Teillä on pyhä velvollisuus ja ihana oikeus kasvaa siksi sukupolveksi joka pystyy tämän suurtyön suorittamaan, joka pystyy nostamaan Suomen maanviljelyksen muiden maiden maanviljelyksen rinnalle, ja Suomen kansan muiden kansain rinnalle! Teistä se lopultakin riippuu tuleeko Suomen kansa kansakuntain joukkoon korotetuksi, vai kuoleeko se nälkään rikkaitten leipämaittensa keskellä — — Teistä riippuu Suomen tulevaisuus! Pankaa tämä sydämellenne!
Opettaja teki pienen kumarruksen ja tuli alas puhujapaikalta.
Kättentaputuksista ilmeni että hän oli saanut yleisön mukaansa.
Nuorisoseuran puheenjohtaja nousi sieltä etumaisilta penkeiltä ja ehdotti laulettavaksi Pellervon laulun. Laulun loputtua puheenjohtaja taas nousi ja ilmoitti vapaan sanan vuoron. Heti läksi salin perältä Reijolan isäntä, pitäjän etevin maanviljelijä, ja piti sydämestä lähtevän ja sydämiin menevän puheen maanviljelykselle, "yhdelle kunniakkaimmalle, vaikka nykyään melkein halveksitulle, ihmiselämän uhrialttarille". Kun muita puheoikeuden käyttäjiä ei enää ilmaantunut, ilmoitti puheenjohtaja soitettavaksi ja laulettavaksi "Maamme". Kaikki ponnahtivat seisaalleen, ja kenellä vähänkin oli ääntä hän antoi sen nyt kaikua.
Laulun loputtuakin seisottiin vielä hetkinen hiljaa. Oli aivan kuin jotain yliluonnollista, jotain pyhää olisi liikkunut salissa.
Laurin heikko ruumis ihan vapisi, niin innostunut hän oli.
Kaiken tämän mitä näinä päivinä on puhuttu hän panee käytäntöön. Järjestää maat vuoroviljelykseen, rakentaa ajanmukaisen navetan sementtilattioineen ja rehupöytineen, hoitaa metsää, laittaa puutarhan, viljelee juurikasveja, ajaa savea pelloille, käyttää turvepehkua navetassa ja suomutaa tunkiolla, ja panee kaikki kuntoon. Perustaa toisten kanssa osuusmeijerin, osuuskaupan ja monta muuta osuuskuntaa ja niitä toiminnallaan kannattaa.
Ei koskaan hän ollut tuntenut itseään niin varmaksi kuin nyt. Oli aivan kuin hän olisi tähän saakka tyhjässä ilmassa häilynyt ja vasta nyt tavannut maan jalkainsa alla.