Lauri ei osannut siihen sanoa mitään.
— Mutta etkö sinä yhtäkaikki jää kotiin! Joka paikassa on hyvä olla, mutta ei missään niin hyvä kuin kotona. Kun Niilokin menee pois — —
Äiti koetti hymyillä ja katsoi odottavasti Lauriin.
Lauri ei sanonut siihen mitään. Pudisti vain kieltävästi päätään.
Isä istui penkillä ikkunan luona ja massuttamalla piippua imeskellen tuijotti ulos, vavahtelevin poskin ja silmiään tiheään räpytellen.
Heti seuraavana päivänä osti äiti flanellia ja liinaa ja vei
Marttusen Leenalle, jotta hän neuloisi paitoja ja alushousuja
Laurille.
* * * * *
Isä makaa sairaana, kissa kävelee kolmella jalalla, ja lehmät ovat ryöstäytyneet Alitalon kauravainioon.
Lauri oli tuskastunut. Puhisi ja riuhtoi ja säälimättä katkoi nuoria kuusen taimia aitakarahkoiksi.
Huomenna kesken kiireintä heinäaikaa pitää hänen, talon ainoan työhön pystyvän miehen, lähteä aitaa tekemään! — Mikä kumma sen isänkin juuri nyt sänkyyn nakkasi? Tässä olisi yllin kyllin sivutyötä kouluvalmistuksissakin, mutta aivan kuin kiusaksi nyt kaikki työt ja vastahakoisuudet tähän yhteen kasautuvat. Meinaavat kai että tehköön nyt kun kerran pois aikoo lähteä. — Ja kyllä minä teenkin! Vaikka yöt päivät, nämä pari viikkoa! Siihenpä tuo sitten loppuu.