— Kukahan täällä sitten rupeaa töitä tekemään, kun minä pois lähden?
Hän pysähtyi hetkiseksi ja katsoi laskevan auringon punaamaan metsänrantaan.
— Tehköön kuka tahtoo.
Jälleen alkoi hän hakata.
— Mutta millähän tavalla ne raha-asiat järjestetään? Miten se isä saa minun koulukustannukseni suoritetuksi?
Kirvestä pitelevä käsi herpautui, ja koko ruumiissa tuntui jonkillainen lamaannus.
— Kun ei siitä saa mitään neuvotteluakaan aikaan, siitä asiasta. Mikä ihme siinä onkin, kun ei sitä saa sanotuksi, vaikka se niin monta kertaa on kielellä pyörinyt? Tuntuu vain melkein ilkeältä sitä asiaa puheeksi ottaa. Isä ja äitikin näyttävät siitä puhumista karttavan — — Mutta tottapahan tuo jollain tapaa järjestynee tuokin.
Hän kokosi karahkat kimpuksi, heitti kimpun selkäänsä ja läksi pois.
Aurinko oli jo hetki sitten laskenut. Oli hyvin myöhä ja hiljaista.
* * * * *
Leppirannan isäntä ei ottanut toipuakseen. Jo neljättä päivää makasi ja yhä vain näytti menevän alaspäin. Saadakseen paremmin rauhaa muutti hän kamariin makaamaan.