Neljännen sairastuspäivänsä iltana kutsui hän Laurin luokseen sinne. Lauri aavisti, että isällä on jotain tärkeää sanottavaa, ja melkein juhlallisen hiljaa meni kamariin. Asettui muurin luo tuolille istumaan. Isä katsoi häneen hetkisen. Sitten kysyi:
— Koskas sinun pitikään sinne kouluun mennä?
— Viikko ensi tiistaista.
— Hm — —
Oltiin vähän aikaa hiljaa.
— Ennen kuin lähdet sinne niin ota ja kirjoita ja pane sanomalehtiin kuulutus tämän talon ja irtaimiston myynnistä.
Isä kääntyi seinään päin. Lauri tunsi maailman hämärtyvän silmissään.
— Myödäkö te sen aiotte? sai hän vaivalla sanottua.
— Mikäs tässä muu on neuvona. En minä enää jaksa — — Ja milläs minä sinun koulusikaan muuten maksan — —
Isän ääni sortui kesken.