Raadeltavaksi — —?
Niin juuri: raadeltavaksi, silvottavaksi, kahtia halaistavaksi — —!
Eikö ihminen koskaan saa tuntea itseään eheäksi ja nauttia ehyttä elämän onnea —! — Ainako pitää valita: joko — — tahi? Pitääkö ihmisen aina tappaa osa itsestään ja jäädä elämään puoli-ihmisenä?
Järki tiesi: pitää. Sydän kuohui: se on väärin, se on hirmuinen vääryys!
Eikö todellakaan muuta mahdollisuutta ole? Edes hänellä —?
Hän istui pöydän luo käsi poskella miettimään.
Mitään muuta mahdollisuutta ei ole. Isä ja äiti ovat vanhoja. Mitä he talolla tekevät. Eivät he jaksa sitä hoitaa. Helpompi heidän on elää ilman taloa. Ja milläpä se isä minun koulukustannukseni maksaisi, jos ei taloa myö — —
Ei. Muuta mahdollisuutta ei ole kuin joko luopua synnyinkodistaan ja lähettää se maailman markkinatorille kaupattavaksi, tahi luopua koulu-unelmista. Molempia ei saa pitää.
— Kummastako luovun?
Koko huone tuntui henkeä pidättäen odottavan vastausta.