— Nuori leski siinäkin jäi. Onni kuitenkin ettei ole lapsia, eikä näytä jotta tulisikaan. Puhuvat jotta — tässä Leena kääntyi puhumaan emännän korvaan ja teki äänensä hyvin kuuluvaksi sipisemiseksi — puhuvat jotta ei se Anni ole oikein tästä opettajasta tykännytkään. Itkeskellyt vain joka päivä. Ja kyllä se raukka niin laihtunut on ettei sitä oikein enää tahdo tuntea. Ja niin muhkea ja nätti kun se oli tyttönä ollessaan. — Taas muutti Leena äänensä sipisemiseksi. — Meinaavat jotta joku toinen sillä on mielessä ollut, mutta kuinka lie tähän opettajaan sekaantunut.
Lauri istui pöydän takana penkillä ja kuuli kaikki.
XIX.
Leppirannan Lauri oli nyt siis isäntä.
Aluksi se häntä omituisesti ikäänkuin hävetti, ja hän olisi antanut sen pysyä salassa. Mutta salassakos tämä sitten pysyi. Seurapiireissä alettiin häntä kutsua isännäksi, ja tytöt alkoivat tarjoilla itseään hänelle emännäksi. Monta rattoisaa sukkeluutta laskettiin.
Se kesä kului loppuun ilman mitään muutosta. Isä toipui pian ja oli työssä niinkuin ennenkin. Sunnuntaisin vuoroin luki raamattua ja Pellervoa, vuoroin makaili tai kuljeskeli vainioilla.
Viljat korjattiin, maat kynnettiin ja Takanevan jo alulle pantua raivausta jatkettiin.
Tuli talvi.
Lauri alkoi perehtyä isäntäarvoonsa. Suunnitelmat alkoivat kypsyä.
Nyt se vihdoinkin tehdään tosi tuparakennuksen kuntoonpanosta.
He menivät isän kanssa hakemaan hirsiä Hoiskonpalolta.