Siinä aitaan nojaillessaan Lauri ajoi asiansa. Miska lupasi hiekkaa puolella tavallisesta hinnasta kuorman.
— Kun ei tässä jouda, eikä pystykään, muulla tavalla sitä seuraa eteenpäin auttamaan, niin täytyy edes tällä tavalla, sanoi, taitteli tyhjän siemensäkin kylvyvakkaan ja otti vakan kainaloonsa.
— Mennään nyt tupaan.
Lauri koetti estellä.
— No eihän sulla nyt mihinkään niin ole kiirettä. Mennään nyt sinnekin katsomaan. Kun et ole vielä kertaakaan meillä käynyt ja ennen oltiin niin hyvät ystävät, nuhteli Miska.
— Eipä ole koskaan tullut käytyä, myönsi Lauri. Ei tahdo joutaa, kun on se eukkokin vielä etsittävänä.
— Noo — — Jätä nyt se eukon etsiskely toiseen iltaan. Mennään nyt vain!
Lauri myöntyi, ja lähdettiin tupaa kohti, Miska kylvyvakkaa kantaen ja Lauri pyöräänsä taluttaen.
Rauhallisella mutta lämpimällä tavallaan kertoili Miska kylvöistään. Toista kertaa kasvavaan kauralohkoon oli hän nyt kylvänyt hernettä kauran joukkoon.
— Sinulla on vuoroviljelys järjestettynä?