Haaveileva ilme silmissään katseli Anni eteensä pöytään.
— Muistatko vielä sen illan, kun oltiin Iimäen harjoituksissa, kun oli ne soittoharjoituksetkin ja kun niitä neliapilaita etsittiin?
Lauri muisti ja ihmetteli kun Annikin vielä sen muistaa.
— Minä en unhota sitä iltaa koskaan, sanoi Anni. Se oli yksi kaikkein kauneimpia hetkiä elämässäni. Mutta juuri sen illan jälkeen minusta alkoi tuntua siltä, kuin olisit sinä muuttunut jollain tapaa kylmemmäksi minua kohtaan ja kuin olisit ruvennut välttämään minua. Et enää etsinyt minun seuraani niinkuin siihen saakka, ja katseeseesi ilmaantui jonkillaista arkuutta. Sinä suorastaan pyrit välttämään minun katsettani. Se teki minut surulliseksi.
— Tuli sitten se Vaarala opettajaksi tänne kouluun. Oli nuori ja hieno herrasmies. Kävi usein tervehtämässä, naapureja kun oltiin. Teki kaikellaisia pieniä palveluksia ja kohteliaisuuksia. Osteli pääsylippuja iltamiin, käytti ravintolassa, lähetti postikortteja kesämatkoiltaan ja kaikin tavoin osoitti kohteliaisuutta. Enkä minä tahtonut kieltäytyä hänen seurastaan. Eihän siinä mitään pahaa ollut, ja hän oli hauska seuranpitäjä. Sinua kuitenkin aina kaipasin, vaikka sinä olit aina yhtä kylmä minua kohtaan. Muistatko vielä sitä iltaa, kun olit siinä Hakavainion veräjällä kun me hänen kanssaan menimme pyörillä siitä ohi?
— Muistan — — hyvin.
— Silloinkin minun oli niin vaikea mennä siitä ohi ja jättää sinut siihen.
— Sitten hän kosi minua — — Se oli silloin sen kesäjuhlapäivän iltana, kun se Reijolan isännän veli oli täällä puhumassa. Enkä minä vieläkään ymmärrä, mikä minut silloin niin pimitti että minä annoin hänelle myöntävän vastauksen — —
— Kai siihen oli yhtenä syynä sekin, että se tapahtui niin odottamatta. Minä en koskaan ymmärtänyt ajatellakaan että hän sellaista tulisi tekemään — —
Ja sitten siihen saattoi vaikuttaa sekin, kun toiset tytöt minua joskus kiusoittelivat että luuletko opettajan rouvaksi pääseväsi. Minä tahdoin heille näyttää että pääsen siksikin — — Isää ja äitiä ilahutti se, kun heidän tyttärensä kelpaa herrasväen joukkoon. Ja suureksi asiaksi minä itsekin sen arvostelin. En salannut ylpeyttäni sen johdosta, ja isän ja äidin kanssa pidin itseäni onnellisena kun pääsen pois tästä talonpojan alakuloisesta elämästä.