Hän painoi päänsä Laurin olkaa vasten. Lauri kiersi toisen kätensä hänen ympärilleen ja toisella hyväillen silitteli hänen tukkaansa.
— Kun minä olen kuullut miesten juttelevan ja tavallisesti kiittelevän sinun puuhiasi, niin omassa talossasi kuin yleisissäkin asioissa, niin olen minä aina salaisuudessa ajatellut, että kun saisin olla sinun rinnallasi, ottaa osaa sinun toimiisi ja auttaa sinua, alkoi Anni taas hetkisen äänettömyyden jälkeen. Sillä vaikka minulle onkin tämä kotoinen työ tuottanut tyydytystä, olen minä kuitenkin aina kaivannut jotain yleismerkityksellisempääkin ja jotain oikein omaa työtä. Olen tähyillyt jotain sellaista sopivaa toimialaa. Olen ajatellut toisinaan mennä jonnekin ja valmistaa itsestäni käsityö- tai kotitalousneuvojan, puutarhanhoidonneuvojan, sairaanhoitajattaren tai jonkun muun sellaisen. Mutta ei siitä ole mitään tullut, muuta kuin mitä täällä kotona olen itsekseni näitä ja muitakin asioita jonkun verran harrastellut. Oikeastaan en ole voinut itseäni tältä seudulta irti reväistä. Ja nytkö ei minun tarvitsekaan — —! Saanhan minä olla sinulla työtoverina ja apulaisena!
— Saat! Ja juuri sitä sinun pitääkin olla! huudahti Lauri. Toveria, työtoveria ja elämän toveria, juuri sellaista olen koko elämäni kaihonnut. Tiedätkös Anni! Nyt minulle ja meille molemmille vasta alkaakin oikea työkausi. Tähän saakka olen minä etsinyt työstä vain unhotusta ja sisältöä yksinäiseen elämääni. Tehnyt siis työtä pelkästään itsekkäissä tarkoituksissa. Mutta tästä alkaen en tarvitse etsiä unhotusta, sillä sitä en kaipaa enää, ja tyydytystä löydän etsimättä. Nyt alkaa elämä tuntua elämältä ja työ saada sisältöä, kun vihdoinkin saavutin sinut.
— Kunhan et vain unhottaisi töitäsi minun tähteni.
— Ei. Älä pelkää. Minä en ole enää poikanen, jonka rakkaus tuperruttaa. Minä olen mies, ja miehelle rakkaus antaa intoa sydämeen, voimaa tahtoon ja tarmoa jäntereisiin. Kun mies rakastuu ja saa vastarakkautta, niin hän jaksaa tehdä melkein vaikka mitä. Niinpä minäkin. Minulla on monta suunnitelmaa, joista en kuitenkaan ole tähän saakka uskaltanut mitään puhua, kun olen epäillyt etten kuitenkaan jaksa niitä ajaa toteutumaan. Mutta nyt minä uskallan niistä ruveta puhumaan, ja nyt minä jaksan ne ajaa toteutumaankin, kun sinä olet minulla tukena.
— Isä sanoi, että sinut aijotaan valita sen uuden koko kuntaa käsittävän osuuskaupan hallituksen esimieheksi.
— Niinhän ne kuuluvat aikovan. Ja minä suostun rupeamaankin. Olen kyllä epäröinyt, mutta nyt en enää epäröitse. Ja kun osuuskauppa nyt ensin saadaan jaloilleen, niin sitten aletaan hommata saha-, mylly- ja sähköosuuskuntaa, ennenkuin tulee joku veden tuoma keinottelija ja ostaa Kärppäkosken ja niin saa koko kunnan valo- ja voimalähteen haltuunsa. Olen monta kertaa seisonut Kärppäkosken partaalla ja ajatellut tätä asiaa ja aina tullut siihen tulokseen, että siitä kehittyisi yritys jolla varmasti on tulevaisuutta. Kunhan vain saadaan ukkojen päät sinnepäin kääntymään. Ja miksei saada, kun niin kauan yritetään että kääntyvät.
— Vieläkö sinä siitä Tuulinevan kuivaamisesta uskallat puhua?
— Onko isäsi puhunut jotain viime kokouksesta?
— On. Sanoi Nummismäen isännän haukkuneen sinut oikein rumasti.
Kaikista vanhoista perintöasioistakin.