— Koettihan se, mutta mitähän tästä — — En minä sitäkään asiaa lepäämään päästä. Nummismäen lankomiehen kiusaksikin minä ajan sitä niin kauan että se toteutuu ja lankokin saadaan pakotetuksi kerran eläissään ojurin palkkoja maksamaan. — Vaikka — en minä nyt oikeastaan senkään vuoksi sitä asiaa hengissä pidä. Mutta siellä makaa niin suuri alue parhainta pellonainesta hyödyttömänä, että on synti muutaman härkäpään tähden antaa sen sellaisena olla. Sinne saisi kaikille näiden kolmen sitä omistavan kylän mökkiläisille pienen talon kullekin, kun se vain tulisi kuivaksi. Paju-Matti kerran puhuikin, että pitäisi saada sellainen osuuskunta, joka ottaisi haltuunsa koko nevan ja kuivaisi sen ja sitten kohtuhinnoilla antaisi sieltä palstoja sellaisia haluaville. Eikä se ole mikään hullu ajatus. Kunpa tuon vain voisi toteuttaa.
— Onhan sinulla aikeita, hymähti Anni.
— Onhan niitä. Ja sitten on minulla yksi unelmakin.
— Mikä?
— Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, mikä on syynä talonpoikaiselämän harmauteen ja ummehtuneeseen ahtauteen ja pikkumaisuuteen ja henkiseen ja taloudelliseen köyhyyteen ja siihen että nuoriso pyrkii pois kodeistaan?
— Mikä sinun mielestäsi?
— Valistuksen puute ja tietojen puute.
— Niinkö?
— Niiden puute on kaikkeen pahaan syynä. Niiden puutteessa ei osata elämässä katsella muualle kuin kukkaroon. Ja kukkaro, vaikka se olisi kuinkakin suuri, on kuitenkin ahdas ihmiselämälle. Ja vaikka se olisi kuinkakin pullea kolikoista, niin se on sittenkin liian vähän ihmiselämän hinnaksi. Ja kuitenkin se kaikkein useimmilla on niin avuttoman pieni ja sekin monta kertaa aivan tyhjä. Niin että sinne katsominen ei suuressakaan määrässä mieltä ilahuta. Ja kun ei nähdä muutakaan mikä ilahuttaisi mieltä, niin onko kumma että unettaa. Mutta jos olisi enempi tietoja, niin osattaisiin oikealla tavalla käyttää hallussa olevia tuotantolähteitä eikä kukkaro pääsisi niin usein tyhjäksi. Ja jos olisi valistusta, niin nähtäisiin elämässä muutakin hyvää ja arvokasta, eikä vain se että kukkarossa on rahaa ja että tyttäret saavat miehen. Ja elämä olisi niin paljoa sisällökkäämpää ja viihdykkäämpää. Uskotko sen?
— Kyllä. Minä olen monta kertaa ajatellut, että esim. ruoka olisi talonpoikaisväellä paljoa parempi ja ruumiin vaatimuksia vastaavampi, jos emännillä olisi edes hiukankin tietoa mitä aineita ihmisruumis tarvitsee ja mitä ja miten eri ruoka-ainekset näitä aineita sisältävät. Ja jos olisi enempi ruoanlaittotaitoa — niin kuin sitä silloin olisi — niin he osaisivat nykyisistä tavallisista ruoka-aineksista laittaa paljoa parempaa ja huokeampaa ruokaa kuin mitä nyt tietojen ja taidon puutteessa osaavat. Ja monta kertaa pienestä haavasta tai nyrjähdyksestä kehittyy pitkäaikainen sairaus, jopa elinkautinen vamma, vieläpä kuolemakin, aivan sentähden vain ettei sitä osattu oikealla tavalla hoitaa.