Pitemmälle puhelua yrittämättä erosivat toisetkin.
— Menkää nyt joutuun että ehditte! tirskautti Lissu Jussille ja
Tupulle.
Tämä Lissun tirskahdus yhdistettynä sen kanssa, että Jussi ja Tuppu, eikä hän, saivat mennä Annin kanssa samaa matkaa, teki Laurin apeamieliseksi. Hänen hilpeytensä katosi. Sanaa puhumatta asteli hän Lissun jälessä, kunnes satutti jalkansa niin että oli vähällä kaatua.
— Ohoh! pääsi häneltä. — Jos en olisi itse ollut mukana niin olisin kaatunut.
— Olisit tullut tänne, niin minä olisin nostanut, sanoi Lissu siihen.
Siitä pääsi juttelu taas alkuun, ja niin tultiin keskustelua tehden Leppirannan tienhaaraan. Siitä olisi Lissun pitänyt yksin mennä kylästä jonkun matkan päässä olevaan kotiinsa, mutta ei sanonut uskaltavansa kun on näin pimeä. Pyysi Lauria saattamaan.
Laurin tapasi jonkinlainen villin vallattomuuden puuska.
— Otatko minut yöksikin? kysyi.
— Tietysti.
— No mennään sitte.