— Missä Niilo on? kysyi Lauri jotain sanoakseen.
— Missäs kauha on muualla kuin padassa. Kylällä Niilo on. Ei se ole sellainen kuin sinä. Joka kaiket pyhätkin kotona istuskelet niiden kirjain parissa, vastasi äiti.
— Ainako Lauri vain on yhtä hyvä kotona pysymään? kysyi Maija, yhtä paljon Laurilta itseltään kuin äidiltäänkin.
— Tässähän se vain kotona istuskelee, vastasi äiti ja valkeaa perunapannun alle kohennellen lisäsi:
— Ei ole vielä yhtään yötäkään kotoa poissa ollut, muuta kun mitä joskus vieraisilla on ollut.
Lauri katsahti vihaisesti äitiinsä.
— Alkakaa nyt taas.
— Ka — Älä nyt — Enhän mä mitään — —
— Mitäs te aina — — kivahti Lauri ja meni ulos.
Pihalla oli Nummismäkisten reki, aisat tallin seinää vasten pystyyn nostettuna. Reki näytti mukavalta ja sirolta. Oli topattu ja suojusnahalla varustettu. Lauri tarkasteli sitä, nosti suojusnahan pois ja istui rekeen. Mukavahan tällaisella olisi ajella — —