— Annin kanssa — tuli mieleen aivan kuin joku veitikka olisi sen kuiskannut.
Siitä aivan itsestään kehittyi sydäntä kokoava kuva, kuinka he ajelevat Annin kanssa virkulla hevosella lauhkeana, kuutamoisena talvi-iltana, hiljaa puhellen ja vapaasti kertoen toisilleen kaikki — —
Kaikkiko?
Senkinkö mitä silloin siinä maantiellä riihen edessä — —?
Hän nousi nopeasti reestä pois ja meni talliin hevosille apetta tekemään.
* * * * *
Loppiaisena aamuaskareista selvittyä alkoi Leppirannan isäntäväki hommata Nummismäkeen lähtöä. Muuttivat vaatteita ja muutenkin itseään siistivät. Äiti siinä sivussa selitteli kotimieheksi jäävälle Laurille minkälaisia heiniä millekin lehmälle puoliseksi annetaan.
Niilolla oli talitiainen häkissä ja hän touhusi sen kanssa. Mutta juuri kun Lauri meni hevosta valjastamaan hän sanoa poksautti:
— Minä lähden kuskiksi.
Päästi tiaisen vapaaksi ja läksi.