Juuri kun hän sai ruokalaitteensa pöydältä pois ja pöydän pyyhityksi, tuli Antin Tiina tupaan. Kyseli emäntää.
Hetkisen juttelua yritettyään läksi Tiina pois; hänen mentyään Lauri kirjoitti kirjeensä puhtaaksi:
Alaiskylä 6/1
Hyvä Anni!
Suo anteeksi tunkeilevaisuuteni, kun ilman syyttä häiritsen sinua tällä vähäpätöisellä kirjeelläni! Mutta on eräs asia, jonka johdosta tahtoisin jonkun rivin sinulle kirjoittaa. — En kirjoita niinkuin nuori mies neidolle vaan niinkuin tuttava tuttavalleen, ystävä ystävälleen.
Viime iltamasta tultaessa sinä tulit saamaan osaksesi loukkaavaa, raakaa, hävytöntä kohtelua, minä ainakin sen sellaiseksi käsitän, sen mukaan kuin jonkun sattuman kautta sain tietooni. — Se oli pahasti se. — —
En tiedä mitä se lie, mutta minusta tuntuu että minun olisi pitänyt sinua puolustaa, suojella. Olisin sen tehnytkin, mutta kaikkialla kuiskuttelemisen aihetta vartovat silmät estivät minua sitä tekemästä ja pakoittivat minut pysymään syrjässä. Sinä ymmärrät mitä tarkoitan.
Olisihan sitä yhtä ja toista muutakin asiaa, mutta en kuitenkaan
tahdo kirjoittaa enempää — ainakaan tällä kertaa.
Kiitos hauskasta seurasta viime iltamasta tultaessa! Tänään on
taas iltama.
Vielä kerran pyydän anteeksi tungettelevaisuuteni! Mutta voithan antaa kirjeeni liekkien haltuun, kun kamariasi lämmität — ja silloin olet siitä päässyt —