Puolen tunnin perästä pitää tehdä iltavalkea. Siihen saakka hän lukee kirjastosta lainaamaansa Maanviljelysoppia.
* * * * *
Iltamassa ei Lauri viihtynyt. Anni ei tullut sinne. Ihmiset olivat väsyneitä ja kyllästyneitä. Veltosti laahustelivat huoneesta toiseen ja haukotellen valittelivat pyhäin loppumista. Iltaman ohjelmakin oli sellaista sitä ja tätä, kuin menneitten iltamain ylijäämistä uudistettua.
Mikään ei sointunut yhteen Laurin mielialan kanssa, joka oli tarmon, taistelun, työn ja elämänhalun virityksessä.
Heti kun tanssimaan alettiin läksi hän pois.
Eteisessä Hakaperän Jussi ja Hiiron Tuppu sekä pari muuta poikaa seisoskeli salakähmäisen ja ilkeänkurisen näköisenä, paperossit huolettomuutta tavoitellen suupielissä. Laurin tultua he keskeyttivät juttunsa, ja kun hän otti palttonsa naulasta vaihtoivat he merkitseviä silmäyksiä. Lauri huomasi sen.
— Nokkossonnit! tuhahti hän ajatuksissaan, mutta ääneen ei sanonut mitään. Eivät toisetkaan puhuneet mitään. Laurin ulos mentyä vain nauraa hirnahtivat.
— Luulevatkohan pojat, että minä sentähden pois lähden kun ei Annia ole täällä? ajatteli Lauri ja pysähtyi rappusille.
Hänen teki mieli kääntyä takaisin ja irvistellä pojille.
Läksi kuitenkin astumaan rappuja alas.