— Ajatelkoot mitä tahtovat! Itsepä tuon tiennen mitä varten pois lähden.
— Eikä poikain ole hyvä mennä juttujakaan laittamaan. Jos sen tekevät niin silloin panen minäkin tietoni matkaan. Ja silloin pojat joutuvat kirjoihin — —
Ihan naurattamaan tuppasi, niin hauskalta tuntui omistaa tällainen suukapula jolla sai pidetyksi poikain suut tukossa.
Mutta sitten alkoi hiljainen pahan tunne valua mieleen ja levitä siellä. Tuntui ilkeältä tällä tavalla toisia kurissa pitää.
Minkätähden ihmiset ovatkin niin ilkeitä toisilleen? Niin ilkeitä, että omalla ilkeydellään pitävät toisen ilkeyttä kurissa — — Miksei jokainen tahdo hyvää ja tee hyvää ja tällä hyvän tahtomisellaan itse pidä ilkeyttään kurissa?
Satoja vuosia on ihmisille saarnattu ja opetettu hyvää. Kirkoissa, kouluissa, kodeissa, hartausseuroissa, kokouksissa, iltamissa ja kaikkialla. Pahaa ei opeteta missään. Ja kuitenkin näyttää kuin olisi ihmisissä pahaa enempi kuin hyvää — —
Mistä tämä johtuu? — Onko sittenkin niin että ihminen on luonnostaan paha — —?
Kun ei kukaan tahdokaan olla hyvä — —. Jos jokainen ihminen itse tahtoisi olla hyvä ihminen, tai edes todella tahtoisi siksi tulla, niin kuka tietää vaikka jokainen ihminen myöskin olisi hyvä ihminen — —. Mutta kun jokainen vain tahtoo että naapurin ja toverin pitäisi olla hyvä ihminen, niin silloinhan on luonnollista, että kukaan ei ole eikä kenestäkään tulekaan hyvää ihmistä.
— Olenkos minä hyvä ihminen?
Laurin pää painui ja käynti hiljeni.