— Milloinkahan tämä ilma viimeinkin tasaantuu, että pääsisi tästä oikeihin töihin.
Isä höyläsi reen jalasta paksusti tupruava piippu hampaissa. Äiti kehräsi ja hyräili. Kumpikaan ei puhunut mitään.
Vähän ajan päästä Lauri yritti uudestaan.
— Savistossa oli toissa päivänä ollut metsänostaja.
— Johan niitä kulkee, sanoi isä siihen, Laurin mielestä kärsimättömänä.
— Olisi ostanut vaikka mitä lajia metsää, tukki-, propsi-, massa- tai halkometsää. Mitä vain, jatkoi Lauri.
Siihen ei isä sanonut enää mitään.
Mutta Lauri ei hellittänyt. Hän päätti sanoa senkin jota oli luentokursseista alkaen ajatellut.
— Enkö mä saisi mennä maamieskouluun!
Äiti kehräsi ja hyräili. Isä höyläsi.