— Mitä se tulisi maksamaan? kysyi isä vihdoin noin sivumennen.
— Siihen se tulisi jotain kolmen-neljänsadan vaiheille. Ja sen saisi maksaa kahtena vuotena.
Lauri uskalsi jo hiukan toivoa.
— Minkälaiseen virkaan sieltä pääsisi? kysyi isä taas jurosti.
— En minä mihinkään virkaan menisi. Tulisin kotia jälleen ja rupeaisin maanviljelijäksi.
— Hoo — —!
Vai kotiin — hm hm — vai maanviljelijäksi — —! Kun ensin kouluttaisi itsensä mihinkään kelpaamattomaksi puoliherraksi, niin sitten tänne meille toisille ristiksi — — hm hm — —.
— Saanko mennä? uskalsi Lauri vielä kysyä.
— Mene vain, jos tahdot. Mutta älä kotiin sitten enää tule! Ei meidän talossa kannata herroja ruveta elättämään.
Lauri ymmärsi, että tästä asiasta on turha enää puhua, ja painautui omia tulevaisuuskuviaan hautomaan.