— No kyllä sen rahan aina ehtii, kun asia vain tulee selväksi, puheli emäntä armahtavaisesti ja alkoi jälleen sekoitella vasikkain juotavia.
Sussu antoi kaksimarkkasensa emännälle ja saatuaan luvan vast'edeskin hakea maitoa alkoi pois lähtöä tehdä.
— Olisi kahviakin tarvinnut antaa, mutta nuo miehet ehtivät juuri tyhjentää pannun, hymyili emäntä.
— Ei. — Mitäs minun kahveistani. Join juuri kun kotoa lähdin.
Hyvästi nyt vain ja paljon kiitoksia!
Sussu meni.
Laurilla oli kaiken aikaa almanakka avoinna. Hän oli sitä lukevinaan. Todellisuudessa hän kuitenkin vain katsoi siihen, ettei tarvitsisi muualle katsoa.
Häntä hävetti tuo pitkällinen tilinteko viisipennisestä. Kun Sussu oli mennyt, nousi hän äkkiä ja almanakan pöydälle viskaten sanoi:
— Kuinka te kehtasitte!
— Kehtasitte? Mitä? kysyi äiti.
— Tuon yhden viisipennisen takia noin häväistä itsenne — — Lauri ei saanut enempää sanotuksi.