— Shoo Pekka! Hei! — Tpruu — Älä kaapin alle!
Raa'asti nykäsi hän hiiren keskilattialle.
— Soo!
Hiiri rukka pyrki piiloon milloin minkin esineen alle, ikäänkuin sillä olisi ollut jonkinlaista toivoa vapaaksi pääsemisestä.
Niilolla oli hauskaa.
Lauri seurasi hänen räyhästämistään, ja vihdoin, kun isä ja äiti eivät näyttäneet mitään välittävän, hän sanaa sanomatta astui hiiren päälle ja toisaanne katsoen polki sen murskaksi.
— Pirun poika! kivahti Niilo ja sinkautti verisen hiiren raadon
Laurille vasten kasvoja.
— Niilo! Sinä! ärjäsi isä, mutta Niilo ei ollut tietääkseen.
— Luuletko etten uutta saa, härnäili vain uhitellen Laurille ja meni syömään.
Lauri nojasi selkäänsä muuriin ja tuijotti lattiaan. Ei tullut edes hiirestä jäänyttä verta kasvoiltaan pois pyyhkineeksi.