Vihdoin hän käännähti, haki palttoon vinniltä ja meni tupaan.
Siellä äiti pankon puolella takkaa hoiteli kahvipannua ja isä toisella puolella tupakoitsi. Takassa paloi alakuloinen tuli vesipadan alla.
— Joko pian saa mennä vettä navettaan ammentamaan? kysyi Lauri.
— Kun minä vain ehdin juottamaan lehmät, sanoi äiti. Onko nyt iltama?
— Ei olekaan — mutta —
Lauri nosti vasemman jalkansa penkille ja sen polvella kättään pitäen katseli ulos ikkunasta.
— Kyllä sen veden pian saa ammentaa, puheli äiti, kahvikuppeja pöydälle laitellessaan. — Söisitkö sinä jo?
— Syön kyllä, myönsi Lauri.
— Kaada itse kahvia sieltä pannusta ja juo ja mene sitten navettaa luomaan, sanoi äiti isälle ja haki pöytään voita, leipää, maitoa ja lihaa. Lauri rupesi syömään.
Syötyään muutti hän arkitakin päälleen. Kävi ensin tallissa hevoset juottamassa ja silppua tekemässä. Sitten rupesi ammentamaan vettä.