Lämmin ja leppoisa tunne tulvahti mieleen. Hän heittäytyi selälleen peltoon ja katseli puhtaan sinistä taivasta.
— Leivonenkin sai haltuunsa palstan manttaaliin pantua maata, palasen isänmaata.
Se tuntui niin somalta että täytyi nauraa.
— Olen vuokrannut leivoselle maata. Mitä saat vuokraa?
Mielen rauhan, ja oikeuden kuulla leivosen laulua tuntematta pistoa sydämessä ja nuhdetta omassatunnossa.
Lauri taivutti kädet pään alle ja katsoi taivaalle. Siellä kulki pehmyt vaalea pilvi. Laurin silmät painuivat kiinni.
Niinilän Anni kulki hänen vierellään vaaleaan kesäpukuun puettuna — — Sitten oli hän kotivainiolla kyntämässä. Tuvan ikkuna oli auki. Tuvasta kuului Annin hiljainen hyräily; hän näki kuinka Anni siellä hääri leiväntekohommissa. Isä astuskeli pellonpientareella vanhana ja harmaatukkaisena ja sirolla puulapiolla korjaili kokkareita pientareelta pellolle. Äiti katseli porstuakamarin ikkunasta tyyni onnen ja rauhan ilme kasvoillaan. — — Annikin tuli pellolle. Oli paistanut pannukakkua ja toi sitä hänelle ja isälle. Ja ruunalle leipää. Taputteli ruunaa ja hyväili sitä — —
— Ei mutta ei — Ei jouda maata kun on ruokaa kaapissa. Työhön, työhön! Illalla pitää vielä koivut ja marjapensaat kastella, ja jäi se vesiammekin tyhjäksi. Mutta kannetaan joesta vettä! Öillä päivät jatketaan! Öillä ne on istutettukin. — Sooh — Koetetaan nyt ruuna yrittää! — Nooh —! Me teemme, kuule ruuna, työtä nyt. Me kynnämme! Me mullistamme maata! Me vapautamme niitä ihmeellisiä voimia, jotka muuttavat lannan ja mullan leipäkullan aineiksi ihmisille! Me uhraamme voimamme yhdellä kaikkein jaloimmalla ihmiselämän uhrialttarilla, niinkuin Reijolan isäntä talvella sanoi! Hei ruuna — hei! Minä olen isäntä ja leivonen on minun torpparini, joka maksaa vuokransa laululla — —
— Jaa-ah ruuna! Jos minä todellakin olisin isäntä! Kyllä silloin moni asia olisi toisin kuin nyt. Emme me täälläkään näin vain kahdenkesken olisi. Täällä olisi yksi tai parikin miestä savea nostamassa, ja luujauhokuorma olisi tilattuna eikä maan polttamisesta saisi puhuakaan. Ja eipä paljon tiedä, vaikka tuolla nevalla turvettakin haasioitaisiin. — Navettaan silloin olisi myös tehty oikeat ikkunat eikä tuollaiset kuin nyt, että ovat kuin kaksi kipeää silmää. Eikä Kimpisyrjän Hermanni olisi saanut niin leveästi vain nauraa minun ilmanvaihtotorven-piirustuksilleni. Sen olisi silloin pitänyt tehdä torvi ja asettaa se navettaan.
— Mutta eipäs surra. Saapa nuo perästäpäinkin laitetuksi. Tulipa edes se ketoaura tilatuksi, niin että syksyllä jo saamme ketoakin nurin kääntää. Kuuletko sinä, ruuna? Syksyllä ruvetaan ketoa kyntämään.