Anni ei ole siihen vastannut. Kerran perheiltamassa hän sai huvipostissa kirjeen, jossa oli nimimerkki A—i. Hän uskoi sen olevan Annilta ja osaa sen vieläkin ulkoa.
"Mä aina muistan sinua.
Muista joskus minua!
Muista edes silloin,
Kun yksin istut illoin!"
Onkohan se Annilta?
Kun sen varmasti tietäisi!
Silloin — — silloin — —
Hän tahtoi uskoa, että se on Annilta ja että Anni sentähden alas katsoi, kun häntä — Lauria — —
Laurin täytyi hypätä pöydältä pois ja ruveta kävelemään.
Muutaman kierroksen tehtyään hän läksi alas.
"Mä muistan aina sinua.
Muista joskus minua!
Muista edes silloin,
Kun yksin istut illoin!"
Hänen teki mieli heittää porstuassa kuperkeikka ja käsillään kävellen mennä tupaan.