Masa ei värähtänyt. Suu tiukasti suljettuna vain katseli välinpitämättömän näköisenä.
Seuraavana aamuna hän ei ollut minkäänlaisissa kouluunlähtöpuuhissa.
Oleskeli vain ja seisoskeli eikä avannutkaan kirjoja.
— Jassoo! Eikö nyt olekaan koulua? kysyi isäntä sen huomatessaan. Ja kun ei Masa sanonut siihen mitään, käski isäntä hänen ottaa kintaat ja hakoraudan ja mennä tunkion viereen havuja hakkaamaan.
Masa meni.
Itse meni isäntä poika-Masan kanssa Karipohjasta pärepuita hakemaan.
Iltapäivällä käski isäntä poika-Masan pysyä tämän illan kotona hevosia ruokkimassa. Itse sanoi menevänsä kintaita hakemaan Rantin suutarilta, ja samalla lupasi käydä Ylikarpissa katsomassa, minkälaisen hevosen ne ovat nyt markkinoilta tuoneet.
Pikemmin kuin osattiin odottaakaan tuli hän kuitenkin takaisin.
— Missäs Ruokko-Masa on? kysyi heti, kun sai oven auki. Ka siellä. Onpa nyt ollut koulua, ärjäisi hän Masaa kohti mennen. Mitä sä aamulla sanoit, jotta ei oo? Häh?
Masa kyräili altakulmain.
— Ja mikset sä oo toissa, kolmantena päivänäkään ollut koulussa? Ja ollut arestissakin jo ainakin kahtena päivänä! Ja tapellut —! Ja — ja — — Ryökäleen ruokko!