XVII.
— Pankaa nyt, pojat, parempi puoli päälle, tai muuten saadaan sonninheiniä! huusi Varsanniemen isäntä, kun alettiin luokoa ottamaan. Viittasi kaakkoisella taivaalla näkyvään mustaan pilvenreunaan ja alkoi kovalla touhulla lyödä heiniä kuormaan.
Kiireen panivat matkaan toisetkin, poika-Masa, Tilta ja päiväläisenä oleva Heikin Matin Liisa. Ja Mikkukin, jota jo vähinsä aloteltiin Miskaksi sanoa, huhtoi ja teuhui kuorman päällä — ikäänkuin sekin jotain olisi auttanut. Renki-Masalla vain ei ollut kiirettä. Suu ivahymyssä hän vain harvakseen veteli haravaa ja haukotteli silloin tällöin. Oli maanantai ja hän oli eilen taas ollut iltamassa talolla.
— No Masa, Masa, haravoitse, haravoitse! hoputti isäntä, puolijuoksua vieden heinälavosta kuormaan.
— Piru tässä porvarin hyväksi raatakoon, jymäytti Masa.
— Häh? pääsi isännältä ja hän jäi suu auki katsomaan Masaan. Mitä — porvarin — —? Oletko sinä kans olevinasi sosialisti? kysyi sitten pilkallisesti.
— Olen minä, vastasi Masa varmasti.
— Jassoo — —! No sitten meille taitaa hyvin pian tulla ero.
— Tulkoon vain, uhmasi Masa.
— Häh? kysyi isäntä taas. Piruko sun nyt on?