— Ei mun mikään ole. Minä vain en enää meinaa toisen työssä itseäni tappaa enkä porvarin hyväksi raataa, vakuutti Masa.
— No lähde sitten pois! Ja siitä paikasta, tömähti isäntä. Minä en rupea sellaisten sosialistipirujen kanssa tappelemaan, sanoi vielä ja kiukusta puhisten alkoi taas lyödä heiniä rekeen.
Ukkonen jyrähti aivan lähellä, tuulenpuuska tohisutti metsää ja viskeli heinänkorsia ilmaan. Muutamia vesipisaroitakin jo tuli. Vaistomaisesti alkoi Masakin jouduttaa työtään.
Sade siitä kuitenkin tuli ja ajoi luo'on ottajat kesken työtä latoon.
— Vaai sosialisti sinusta nyt on tullut, jutteli isäntä renki-Masalle, kun maattiin ladossa heinäin päällä. Minä olenkin jo pitkän aikaa moittinut, jotta mikä siinä on, kun sun työntekosi ei ole enää paljon mistään kotoisin. — Vhai se siinä onkin, jotta sä oot kans sosialisti! Hm — hm.
Masa ei sanonut mitään. Isännän katsetta väistäen vain katsoi ulos.
Tilta ja Liisa keskeyttivät supattelunsa ja katsoivat hekin häneen.
Selällään makaava poika-Masa taivutti kädet päänsä taakse ja hymähti
pilkallisesti.
— Älä anna itseäsi narrata, alkoi isäntä uudestaan. Sosialisti vie sun elämäsi aivan männikköön.
— Nyt se männikössä on, tuhahti Masa.
— Hääh?
— Nyt se männikössä on, sanoi Masa kovemmin ja heittäytyi selälleen heinäin päälle.