— Hyvästi — ja paljon kiitoksia! sai hän porstuan puolelta sanotuksi.
— Hyvästi, vastasi emäntä, viimeistä tavua korostaen.
— Poika parka — kun tuollaisen työn jouduit itsellesi tekemään, sanoi vielä itsekseen ja ryhtyi askareisiinsa.
Sekavin tuntein asteli Masa vaatemyttyä kantaen Varsanniemen kujaa.
Maantielle kääntyessä tuli leikkuuväki vastaan.
— No hyvästi nyt sosialisti, sanoi isäntä pilkallisesti. Koska sä takaisin tulet?
— Joskus, vastasi Masa. Mutta en teille rengiksi, lisäsi painavasti.
Ja kuuli isännän nauraa höräyttävän.
Äsken hän vielä arkaillen ajatteli, että jos sattuisi joku tulemaan vastaan ja kysymään, että: minnekäs nyt? Nyt ei hän enää muistanutkaan sitä mahdollisuutta. Meni vain.
Saarenpään ohi mennessään hän näki Sannin istuvan kuistin rapuilla parvi puolikasvuisia kananpoikia ympärillään ja kissanpoika sylissään. Näkyi ruokkivan kananpoikia ja houkuttelevan niitäkin syliinsä.
Masan mielessä läikähti, ja uteliaana jäi hän seuraamaan, saako Sanni kananpoikia syliinsä.
Eipä näy saavan. Eivät uskalla mennä, kun siellä jo on kissa.