— Vhaai — no — mutta älä nyt vain niin lähde. Tulehan edes vaatteesi ottamaan, käski emäntä, kun huomasi Masan aikovan lähteä.
— Äijä parka, sanoi vielä Masasta pois kääntyen.
Masa kuitenkin kuuli sen. Ja syventyi tallin nurkkaa tutkimaan.
— Tule nyt vain tupaan! huusi emäntä rappusilta.
Masa meni. Istui hiljaa penkillä ja antoi katseensa kulkea kautta tuvan sillä aikaa kun emäntä laittoi hänen vaatteitaan nyyttiin. Vielä haki emäntä aitasta juuston ja kaksi leipää, jotka pani samaan nyytiin. Ruokaakin olisi laittanut pöytään. Mutta Masa ei luvannut enää syödä. Otti vain nyyttinsä ja läksi.
— Mutta — äläs vielä, huomasi emäntä ja pujahti kamariin. Tuli pian takaisin kädessään seteli, jonka antoi Masalle.
— Vähän matkarahoiksi, naurahti.
— Mutta jos isäntä suuttuu, huomautti Masa.
— Ei se suutu, vakuutti emäntä. Katuu se itsekin, kun saa itsensä takaisin.
Masa pani rahan taskuunsa ja vihdoinkin läksi.