Kuin kissa hyökkäsi Sanna sinne, tarttui Jussin kaulukseen ja ennenkuin Jussi ehti edes kieltään huiskauttaa, oli hän porstuan lattialla nelinkontin. Lattialle pudonneen lakin potkaisi Sanna menemään Jussin perään, koetteli, oliko avain poissa porstuan puolelta, ja veti jälleen oven lukkoon. Astui jo pari askelta poispäin, mutta kääntyi jälleen ja kiersi varmuuslukonkin kiinni.
XXI.
Sanna ei mennyt saunaan lauantai-iltana. Sanoi, ettei jouda. Emäntä oli luvannut, että hän saisi mennä sunnuntaiksi Kontolan tädin luo. Hän oli pyytänyt sitä emännältä. Ja hän lähteekin sinne niin pian kun ehtii ettei aivan nokipimeä matkalla saavuta.
Sillä aikaa kun toiset olivat saunassa, laittoi hän itseään matkaan. Pani päälleen sen viime vuonna kesäjuhlille laittamansa puvun. Se oli kyllä jonkun verran ahdas, mutta ei sitä kukaan huomaa, kun hänellä on nyt panna takki päälle.
Kirstusta kaivoi hän huivin ja sen nuoran, jonka silloin yöllä pari kolme viikkoa sitten pani sinne. Koetteli nuorassa olevan silmukan lujuutta, tarkasteli nuoran pituutta ja muutenkin sitä katseli. Kääri sen ja pisti poveensa puseron alle. Pudotti kirstun kannen kiinni ja jäi vapisevin huulin siihen katsomaan.
Oven takaa kuului askeleita ja oveen koputettiin.
— Onko Sanna jo mennyt? kysyi emäntä sieltä.
Sanna pyyhki kiireesti silmänsä, kätki nuoran huolellisesti ja avasi oven.
— Tässä olisi vain vähän jotain tädillesi, ja tässä olisi sinulle vähän evästä, ettet aivan tätisi ruoan päällä tarvitse olla, sanoi emäntä ja antoi Sannalle kaksi kääröä.
— Kiitoksia paljon, sanoi Sanna hiljaa.