Hän pudotti itsensä istualleen ja yleisön ylitse katsoen pyyhki hikeä otsaltaan.
Tupaan humahti hiljaisuus niinkuin myllyyn, kun vesiovi painetaan kiinni. Oli aivan kuin olisi elämän eteen yht'äkkiä lyöty sulku eikä se vielä ollut ehtinyt uutta uomaa itselleen löytää.
Haltorpin Juha ja pari muuta vain lähetteli Varsanniemen nuorelle isännälle, vanhalle Ratulaiselle ja muille kylän komeille silmäyksiä, joilla sanoivat:
— Siinä kerrankin saitte. Mitäs sanotte nyt?
— Phyh, vastasivat nämä katseillaan.
Toiset eivät kuitenkaan huomanneet tätä äärimmäisyyksien äänetöntä taistelua. He katselivat vain lattiaan ja salaa alta kulmain vilkuilivat toisiinsa sen näköisinä, kuin olisivat huomanneet jotain häpeällistä, mutta eivät olisi selvillä siitä kummanko tässä pitäisi hävetä, heidänkö vai tuon puhujanko.
Ulkoa kuului alkavan syyssateen kohina.