He menivät Ratulaan.
— Tätä poikaa sopisi vähän katsella, sanoi hän Ratulan isännälle.
Ratulan isäntä käski heidän tulla kamariin. Siellä riisuttiin Jukalta pois takki ja liivi, jolloin pitkin selkää ulottuvasta paidan rikkeimestä pahastuvassa ihossa näkyi jotain epämääräisiä juovia, sekä vihaisen punaiseksi käynyt housunkannattimen hankauskohta.
Isännät katsoivat toisiaan silmiin ja puistelivat päätään. Mitään he eivät sanoneet. Eivätkä he puhuneet mitään Jukan vaatteistakaan. Merkitsevästi vaan katsoivat toisiinsa kun Jukka niitä päälleen kohenteli ja takinhihan suihin taitetta käänsi. Vasta kun Jukka valmiiksi puettuaan kysyvästi katsoi, että mitä hänen kanssaan nyt sitten aiotaan, sanoi Ratulan isäntä:
— Saat olla meillä nyt yötä.
Seuraavana aamuna vei hän Jukan Korpiseen ja teki köyhäinhoitolautakunnan jäsenenä muistutuksen Jukan hoitoa vastaan.
Korpisen isäntä ei puhunut mitään. Ratulaisen saappaisiin vain katsoi. Ratulaisen mentyäkin vielä seisoi ja katsoi ja venytti alahuulensa ylähuulen päälle.
— Yymphä! hymähti sitten pilkallisesti. Mikähän sinäkin luulet olevasi, jotta noin kannattaa lankkisaappaissa kulkea.
VII.
Mattilan isäntä oli ollut ketunajossa. Ja kun kirkollisverojen maksulta tultaessa sattui yhteen Korpisen isännän kanssa, rupesi kyselemään, että mitä Korpinen aikoo ruveta rakentamaan, kun on jo hirsiä ajanut.