Säikähtyneenä hyppäsi Jussi ladosta rekeen, sai suitset käteensä ja kuin takaa-ajettuna läksi ajamaan kotiin, sanomaan että ladossa makaa mies.
Isäntä läksi Jussin kanssa samalla hevosella takaisin ladolle.
Ja sieltä löytyi Jukka.
Selällään makasi, silmät ja suu avoimiksi jähmettyneinä ja kädet ristissä rinnan päällä. Heiniä oli hiukan peittona.
— Jukka parka, sanoi isäntä, kun nosti kovaksi tönkiksi jäätyneen
Jukan rekeen, johon Jussi oli laittanut heiniä pohjalle.
Jussilta pääsi itku. Ja kosteiksi kävivät isännänkin silmät.
Sanaa puhumatta he hiljaista kävelyä ajaen tulivat kylään ja veivät ruumiin Korpiseen. Sieltä se vielä samana iltana toimitettiin leikkaushuoneelle.
Sitä ennen ehti Rapa-Antin Kreeta käydä ruumista katsomassa. Pää kallellaan seisoi ruumiin ääressä, oikean käden etusormi alaleualla ja vasen käsi oikean kyynäspään alla. Huojutteli ruumistaan ja huokaisten sanoi:
— Hjoo joo — — Siinä se Jukka nyt on. Pyyhki silmiään ja läksi pois. Saloviidassa Kreeta jutteli, kuinka Korpisen isäntäkin nyt näytti nöyrtyneeltä ja masentuneelta. Niin jotta taisi vähän sarvet tylsyä nyt. Antin Miina tuli vasta seuraavana päivänä ruumista katsomaan.
— Menkää kirkolle ruumishuoneeseen katsomaan. Siellä sen näkee, sanoi isäntä.