— Vai niin! Jotta jokainen?
— Ihan jokainen. Kirveellä sain takoa ennenkuin pääsivät irti.
— Soo'oh! Sepä merkillinen paikka. Noo — entäs heinät? Näyttivätkö nuo niinkuin sellaisilta, jotta niistä olisi voinut ajatella siellä jonkun makaavan?
Ei Jussi ainakaan ollut mitään huomannut ennenkuin pisti hangon heiniin.
— Jaa jaa. Noo — — miltäs tuo muuten tuntui? Eikö vähän noin niinkuin sydäntä käpäillyt, kun heinäin alta tuli käsi näkyviin?
Tässä joutui Jussi hieman kiusalliseen asemaan, kun ei sopinut sanoa, ettei tuo miltään tuntunut. — Keksi kuitenkin sanoa, että läksi kylään sanomaan, ettei vain hänen päälleen mitään epäluuloa lankeisi. Sitä hän luonnollisestikaan ei sanonut, että häneltä itku pääsi kun isäntä sanoi: Jukka parka.
Varsinkin siihen ovi juttuun ihmiset takertuivat. Olisiko tuo ollut Jukka niin viisas, että olisi pistellyt ovipuut latoon ja sitten latoon päästyään asettanut ne jälleen paikoilleen? Vai vai — olisiko ollut joku toinenkin — — —?
Jännittynein mielin jäätiin odottamaan käräjiä.
XII.
Kiihkeimmän mieltenkuohun ja jännittävimmänkin käräjäin odotuksen lomassa jäi ihmisille aina joku hetki, jolloin he muistivat Masankin.