Raskaasti huohottaen pakotti hän puutuvat raajansa epätoivoiseen ponnistukseen.
— Voi Masa parka! huusi Miina jo etäämpää ja alkoi kävellä "kolmoista" ehtiäkseen kohdalle, ennenkuin Masa ehtisi kääntyä koulun tielle.
— Kun en mä ole ollenkaan saanut sua nähdä sen jälkeen, huohotti
Miina edelleen. Kun antoivat sen Jukan kuolla niinkuin koiran! —
Katso nyt vain sinä, jott'ei sun niin käy!
Masa pysähtyi kuin tainnuttavan iskun saanut. Miina pääsi kohdalle.
— Onko sun ollut hyvin paha olla? Oletko sä itkenyt?
Miina pani kätensä Masan pään päälle. Masa äsähti kuin säikähtänyt koira ja hypähti syrjään.
— Kun ei sen enempää katsota perään! Kun saa kuolla kuin koira! Ja sitten vain revitään ja raamastetaan, niinkuin teuraselukkaa. Niinkuin asia sillä paranisi! — Miina alkoi ääneensä itkeä. — Kyllä mun on sitten tullut sua niin sydämestäni surku. Kun sunkin pitää sellaista nähdä ja kuulla. Poika parka!
Taas yritti Miina panna kätensä Masan pään päälle. Masa sähähti ja läksi kävelemään ohi koulun tienhaaran.
— Etkö sinä menekään kouluun? ihmetteli Miina.
Masa tyrskähti ja rupesi juoksemaan. — Kamalaa poikaa! Kun ei menekään kouluun! ihmetteli Miina ja sen enempää Masasta välittämättä jatkoi matkaansa.